Joo, pysykää kaikki vaan lujina ja jatkakaa suomen puhumista, vaikka lapset alkaisivatkin jossain vaiheessa vastailla hollanniksi ja vaikka opettajat ja kälyt ihmettelisivät... Jos siteitä Suomeen on ja sukulaisia siellä, niin kyllä lapset viimeistään teini-iän ylitettyään ovat iloisia siitä, että osaavat suomea. Ja ajatelkaapa, miten ikävää olisi, jos isovanhemmat Suomessa eivät pystyisi puhumaan mitään lastenlastensa kanssa.
Alkuperäisessä viestissä kerroin siitä tyhmästä AD:n artikkelista, johon myös me Groningenin Suomi-koulun opet ja äidit kirjoitimme vastineen. Artikkelin kirjoittaja vastasi meille suunnilleen näin: lapsella on oikeus valita itse, mitä kieltä hänelle puhutaan. Eli ensimmäiset 4 vuotta pitää puhua vain ympäristön kieltä, ja sen jälkeen voi alkaa opettaa toista kieltä,
jos lapsi haluaa. Eikö ole aika soopaa! Ihan niin kuin 4-vuotias osaisi arvioida, haluaako hän oppia suomea! Ei varmaan halua, jos ei ole ikinä sitä tarvinnut. 4-vuotiaana on oikeastaan jo liian myöhäistä aloittaa toisen äidinkielen opettelu, ellei sitten muuta täysin suomenkieliseen ympäristöön.
Olen muuten törmännyt muutamiin umpihollantilaisiin perheisiin, joissa toinen vanhemmista puhuu lasten kanssa
englantia! Sepä vasta omituista onkin. Tietysti lapset oppivat heti jonkin verran maailmankieltä, mutta eivät missään tapauksessa natiivitasoisesti. En kyllä ymmärrä sellaisia äitejä. Minusta tuntuisi tosi teennäiseltä komentaa lapsia jollain muulla kuin omalla äidinkielellä, sillä se on kieli, jolla riitely onnistuu parhaiten ja sydämestä!
